Suomen sote- uudistus on vaikea, toteaa Merja Tavi-Räisänen yliopistotutkintoon liittyvässä tutkielmassaan (2016). Hän tarkasteli asiantuntijoiden näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja palvelujen uudistukseen liittyvistä vaikeista ongelmista. Tavi-Räisänen pitää tutkimustansa keskustelun avauksena, joten siinä esille tulleita asioita on syytä käydä läpi siitä huolimatta, että se ei sisällä oikeita tai vääriä vastauksia.
Tutkimukseen liittyviin kysymyksiin vastasi yhdeksän eri kokoisten sosiaali- ja terveyspalvelutoimintojen johtajaa. He olivat tutkijan mielestä heitä, joilla on sote-uudistukseen liittyvän ongelman ratkaisemisessa tarvittavaa ammattitaitoa. Ammattitaidon huomioiminen vaikuttaa perustellulta, koska sote-uudistuksen tavoitteisiin ja siihen liittyviin näkökulmiin on syntynyt poliittisen päätöksenteon vuoksi ristiriitaisuutta. Ongelmien taustalla on tavoitteiden muuttuminen. Asiantuntijat kokevat, että uudistuksen tila muuttuu jatkuvasti, eikä uudistukseen liittyvässä työssä huomioida eri alueiden tilanteita ja kuntalaisten tarpeita. Tilannetta ei helpota valinnanvapauteen liittyvä epämääräisyys, joka on tutkielman mukaan vaikeuttamassa asiakkaiden palveluja ja johtamista. Hankaluuksia seuraisi myös siksi, että sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyötä ei ole määritelty siten, että tiedettäisiin, mitä se tarkoittaa käytännössä.
Tutkielmaa tarkemmin lukien selviää kuitenkin, että haastatellut eivät täysin tyrmää sote-uudistusta. Kriittisyys on silti merkittävää, koska erityisesti puutteelliset tietojärjestelmät aiheuttavat ison riskin sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuudelle.
Historiallisen suuressa uudistuksessa on siis isoja ongelmia, jotka koetaan syntyneen politiikan vuoksi. Esille tulleen arvostelun pitäisi herättää poliitikot. Niin pitäisi tehdä myös tutkielmassa olevan toteamuksen, jonka mukaan kaaoksen reunalle vienti voi johtaa tuhoon. Viimeistään tämän pitäisi havahduttaa päättäjät huomiomaan, että muutokselle asetetut tavoitteet ovat liian valtavat ja aikataulut liian kireät. Ratkaisuna pirunmoisessa ongelmassa voisi olla sote-uudistuksen pilkkominen pienempiin, hallittavampiin osiin. Se olisi toivottavaa, ellei haluta nähdä vielä pahempia ongelmia, kuin mitä on jo nyt tiedossa. Mutta onko Suomen päättäjillä taitoa estää julkisten sote- palveluiden tuho?
Johanna Värmälä 