Tammikuussa julkaistussa valinnanvapauslakiehdotusmateriaalissa on mukana vaikutusten arviointi, josta ilmenee vakavia asioita, joiden perusteella on hyvin kyseenalaista, kannattaako valinnanvapauslakia edes säätää. Asiakkaiden palvelujen sijaan ydinidea laissa vaikuttaa olevan isojen terveysfirmojen toiminnan edistäminen. Jopa maakunnalla on iso vastuu varmistaa, että maakunnassa on hyvät toimintaedellytykset kannattavalle liiketoiminnalle. Tulevasta kertoo myös arvio, että valinnanvapauslain tulkinnasta tultaisiin tekemään ratkaisut viime kädessä tuomioistuimissa.
Valinnanvapauslakiehdotuksesta on käyty keskustelua jo aikaisemmin, jolloin esille nousi mm. yhtiöittämisvelvollisuus. Nyt kyseisestä velvollisuudesta on luovuttu, mikä on hyvä asia. Lakiehdotuksessa on kuitenkin vielä monia epäkohtia, joiden perusteella voi sanoa, että asiakkailla ei tule olemaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia valita palvelujen tuottajansa. Palvelujen tuottaja voisi jopa valita henkilökohtaista budjettia käyttävät tai asiakassetelillä asioivat asiakkaansa. Silloin ei ole kyse asiakkaan valinnanvapaudesta, eikä näitä asioita voi liittää asiakirjoihin, joissa käydään läpi valinnanvapauteen liittyviä palveluja.
Valinnanvapauslakiin liittyvät laskemat eivät kerro koko totuutta tulevasta, eikä niissä ole huomioitu mm. valinnanvapauteen liittyviä hallinnollisia töitä. Olisi myös ollut tarpeen saada arvio, mistä toiminnoista karsitaan, koska sellainen vaikuttaa olevan talouslukujen ja vaikutusten arvioinnin perusteella edessä. Lisäksi arvio henkilöstötarpeen vähenemisestä ei vaikuta realistiselta, kun puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluista, joissa on kyse asiakastyöstä, jota tekniikka voi tukea, ei korvata.
Valitettavaa olisi myös kehitys, jossa ikäihmisten palvelujen saanti hankaloituisi. Henkilöstölläkään ei tulisi olemaan helppoa useiden palvelujen tuottajien viidakossa. Se ilmenee, mm. suun terveydenhuoltoon liittyvästä toteamuksesta, jonka mukaan yksiköiden suuri määrä lisäisi koordinaation haastetta.
Maakunta- ja sote-uudistus on siis etenemässä, vaikka palvelujen yhdenvertaisessa saannissa tulee ilmeisestikin olemaan ongelmia. Se ja monet muut esille tulleet asiat valinnanvapauslainsäädännössä puoltavakin sitä, että valinnanvapauden kanssa otettaisiin aikalisä. Lainsäädännössä on nyt keskitytty liikaa siihen, että maakunnan tulee luoda edellytyksiä palvelutuotannon kehittymiselle, mikä ei voi olla ykkösasia maakunta- ja sote-uudistuksessa. Olisi keskityttävä niihin velvoitteisiin, joilla edistetään asukkaiden hyvinvointia ja hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumista.
Johanna Värmälä 