Valtakunnalliset linjaukset kotihoidon painottamisesta ovat johtamassa katastrofiin. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että kotihoidosta on tullut jopa hoiva-asumista korvaavaa toimintaa. Kotihoidon asiakkaaksi tulevien ja kotihoidossa olevien kunto on monesti hyvin heikko. Hoiva-asumispaikkoihin pääseminen on puolestaan vieläkin liian hankalaa.
Kotihoidon arkea tulee parantaa, jotta asiakkailla on turvallista olla kyseisissä palveluissa ja työntekijät jaksavat erittäin tärkeässä työssään. Asiakkailta tulleen palautteen mukaan työntekijöiden käynnit ovat joskus liian lyhytkestoisia. Työntekijät puolestaan kokevat, että heillä on liian tiukka työtahti. Turvallisuus paranee, kun ammattilaiset ovat vakinaisia, yhdellä työntekijällä on kohtuullinen määrä asiakkaita vastuullaan ja asiakkaille vieraita sijaisia on mahdollisimman vähän.
Kotihoidon kehittäminen on otettava jokaisessa kunnassa kärkihankkeeksi. Sen kehittämisessä on myös valtakunnallisilla linjauksilla merkitystä. Kotihoidon roolia pitäisikin kirkastaa, jotta siitä saadaan tarkoituksenmukainen hoitomuoto. Silloin on otettava huomioon myös se, että hoiva-asumispaikkoja on lisättävä, jotta niihin pääsee asianmukaisesti.
Espoossa kotihoitoa on jo kehitetty ja tullaan kehittämään. Toivottavasti kehittämistyö etenee oikeaan suuntaan. Kotihoidon kehittämisen edetessä päättäjien ensimmäinen kysymys ei pitäisi olla, paljonko se maksaa kaupungille. Se ei ole tärkein asia, kun on kyse asukkaille erittäin tärkeistä palveluista.
Johanna Värmälä 